perjantai 27. helmikuuta 2015

Perinteiset karjalanpiirakat



Meillä on suurta herkkua riisipuuro ja sen myötä myös karjalanpiirakat tai riisipiirakat. Tähän nimityksen valintaan taisi olla jonkin näköinen direktiivikin olemassa, mutta itse en nyt arjessa tarkkaan mieti kumpaa nimitystä käytän. Tuo direktiivi taisi liittyä jollain tapaa ruisjauhojen määrään.

Riisipiirakoiden valmistamista pidetään hyvin työläänä, mutta eihän se niin työlästä ole. Toki siinä on hommaa on, sitä en halua vähätellä ja puuron keittämiseenkin menee oma aikansa. Ei kuitenkaan kannata jättää karjalanpiirakoita paistamatta työlään huhun vuoksi. On ne vaan niin hyviä. Näin ollen ongelma on lähinnä se, että ne tulee syötyä niin nopeasti. Koko ajan pitäisi olla tekemässä lisää, koska tuoreenahan ne ovat parhaimmillaan. Itse joudun yleensä keittämään puuron juuri riisipiirakoiden tekemistä varten aivan erikseen, koska muuten puuro loppuu kesken - AINA!



Riisipiirakat
(noin 20 kpl)

Puuro
2 dl puuroriisiä
2 dl vettä
1 l täysmaitoa
1 tl suolaa

Taikina
1½ dl vettä
1 rkl öljyä
1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja 


Voita ja maitoa/vettä piirakoiden voiteluun paiston jälkeen 

Valmista puuro keittämällä vesi ja lisäämällä riisit veden joukkoon. Suosittelen käyttämään pinnoitettua kattilaa, jotta puuro ei pala pohjaan. Anna kiehua noin viiden minuutin ajan ja lisää joukkoon maito. Käännä liesi miedolle lämmölle ja anna puuron kypsyä noin 40-50 minuutin ajan. Muista sekoitella puuroa, estääksesi pohjaan palamisen. Tarkista, että riisit ovat kypsyneet ja puuro on pehmeää. Lisää joukkoon lopuksi suola. Tarkista vielä puuroresepti käyttämästäsi puuroriisipaketista. Niissä voi olla pieniä eroja.

Valmista kuoritaikina. Mittaa kulhoon vesi, öljy, suola ja jauhot. Sekoita hyvin keskenään taikinaksi. 



Tee taikinasta pitkä rulla. Leikkaa se noin 20 palaan. Pyöritä jokainen pala paloksi ja kauli piirakkapulikalla tai kaulimella ohuen ohueksi soikeaksi levyksi. Laita jokaisen levyn keskelle puuroa ja rypytä reunat puuron päälle etusormilla painaen tai etusormella ja peukalolla nipistäen. Täytteen määrä on makuasia. Itse pidän aika runsaasta täytemäärästä, mutta makuja on monia...


Paista piirakat kuumassa uunissa noin 275 asteessa. Paistoaika on noin 10-15 minuuttia, kunnes piirakoiden pinta on saanut kauniisti väriä. Voitele kuumat piirakat paiston jälkeen sulatetulla voilla, jonka joukkoon on lisätty pieni määrä kuumaa maitoa tai vettä.
Tarjoile karjalanpiirakat voin tai munavoin kanssa hieman jäähtyneinä! 



Se määritelmä muuten tosiaan liittyi ruisjauhojen määrään. Karjalanpiirakoilla on EU:n myöntämä tuotesuoja. Niissä tulee olla vähintään puolet ruisjauhoja. Näin ollen nämä minun valmistamistamani ovat aitoja karjalanpiirakoita :)

Mukavaa viikonloppua!

torstai 19. helmikuuta 2015

Hiihtolomaleivontaa ja arvonnan voittaja



 Toivottavasti mahdollisimman moni otti leivontahaasteen vastaan tuossa aikaisemmassa postauksessa. Samassa päivityksessä oli myös arvonta mukana. Nyt arvonta on hiihtoloman kunniaksi suoritettu ja voittajakin selvillä! 

Voitto osui tällä kertaa kommenttinumerolle 30.


 
2v taaperon kanssa, ei oikein vielä leipomisesta tule mitään, vaikka kaikessa kovin haluaisi auttaakkin, mutta jotain lusikalla annosteltavaa (muffinssit tms) tai ehkä pulla"kikkareita" voisi saada aikaiseksi. �� mikuliini(at)gmail.com


*****************************************




Oli oikein mukava lukea teidän jättämiänne kommentteja. Kommenttien perusteella aika moni leipoo erilaisia leivonnaisia omien lasten lisäksi myös työpaikalla lasten kanssa. Meilläkin pidetään aina välillä lasten kavereiden kanssa leivontakerhoa. Kokeilemme erilaisia leivontareseptejä ja tuunaamme niitä herkullisiksi lopputuloksiksi. Näin lapset saavat sitten yllättää vanhemmat herkullisilla leivonnaisilla. 

Muutama lukijoiden jättämä kommentti korosti myös suolaisten leivonnaisten leivontaa. Onkin hyvä muistaa, ettei leivonnan tarvitse todellakaan olla makeaa - vaikka se täällä blogissa usein siihen painottuukin. Suolaiset leivonnaiset ovat aika usein niitä arkeen sopivia leivonnaisia. Esimerkiksi erilaiset sämpylä joko pikasämpylöinä tai hieman rauhallisemmin leivottuina onnistuu mukavasti lasten kanssa. Taidan itse leipoa tässä hiihtolomaviikolla vielä lasten kanssa herkullisia pitaleipiä lounaaksi. Täytteeksi salaatti, kurkkua, tomaattia, kanaa sekä kastiketta - tai mitä kukakin itse haluaa. Nyt iski Pita-innostus, joten nyt ei muuta kuin leipomaan :)

Löydät täältä blogista muutamat vinkit lasten kanssa leivontaan - käy kurkkaamassa!



Muffinssikuvat ovat tällä kertaa perheemme 2. luokkalaisen neitokaisen ottamia. Hän myös toimi testikeittiön leipojana leipoen itsenäisesti nuo kuvan muffinssit. Koska syöjät (lue: muu perhe) odottelivat herkkuja jo muffinssien paistuessa uunissa, ei tällä kertaa näihin saatu laisinkaan kuorrutetta. Nämä menivät parempiin suihin ihan tällaisenaan.
 
Herkullisia olivat - suuri kiitos innokkaalle leipojalle!


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laskiaissunnuntain Pullatorvet


Meillä on nautiskeltu jo viime viikolla pullaa muutamassa eri muodossa. Näinpä kokeilimme lasten kanssa (vihdoin) myös pullatorvia. Aikaisemmin olen tehnyt näitä herkullisia leivoksia esimerkiksi voitaikinasta, mutta tällä kertaa oli pullan vuoro. Mikäs parempaa kuin juuri laskiaisen aikaan hillolla ja kermavaahdolla täytetty pulla. Maku on tuttu, mutta muoto monelle uusi. On näitä pullaversioitakin näkynyt, joten aivan uudesta keksinnöstä ei ole kyse.

Sitä jäin itsekin miettimään, että ovatko nämä pullatorvia vai pullasarvia... Päädyin tällä kertaa torviin :)



Perinteinen pulla

  3 dl vettä tai maitoa
  25 g tuorehiivaa
  1 dl sokeria
2-3 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
noin 8 dl vehnäjauhoja
100 g voita

Voiteluun
1 kananmuna

Laskiaispullan täyttäminen
3 dl vispikermaa
2 rkl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
mansikka- tai vadelmahilloa

Koristeluun
tomusokeria 

Lämmitä neste noin 37 asteiseksi. Murustele joukkoon hiiva ja mittaa sen jälkeen sekaan sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita hyvin, jotta hiiva liukenee joukkoon. Lisää vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen ja alusta taikinaa. Alustuksen loppuvaiheessa lisää joukkoon pehmeä voi. Alusta taikina vielä tasaiseksi ja jätä nousemaan leivinliinan alle noin tunniksi lämpimään ja vedottomaan paikkaan.

Nostatuksen jälkeen vaivaa taikinasta ilmat pois ja kauli taikina levyksi. Leikkaa levystä pitkiä kaistaleita, noin 3 cm leveydeltään. Ota metalinen "tötterö" tai tee vastaavat foliosta. Pyöräytä pullataikina kärjestä aloittaen "tötterön" päälle. Jätä pullat nousemaan uunipellille leivinliinan alle. Ohjeesta tulee noin 15 pullatorvea. Anna kohota noin 15-30 minuuttia ja voitele sen jälkeen pullat kanamunalla. Paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia, pullien koosta riippuen. Poista hieman jäähtyneistä pullista torvet sisältä ja anna pullien jäähtyä paiston jälkeen ennen täyttämistä. 


Vatkaa kerma yhdessä tomusokerin ja vaniljasokerin kanssa vaahdoksi. Levitä pullatorvien sisälle kauttaaltaan hilloa ja pursota kermavaahto torvien sisälle. Ripottele siivilän läpi valmiiden laskiaispullatorvien päälle vielä tomusokeria. Nautiskele herkullisilla pullilla!

Vinkki! Tässä on tehtynä ihan perinteinen (munaton) pullataikina, joten tällä reseptillä voit leipoa myös perinteiset laskiaispullat. Muistakaahan leikkiä pullataikinalla. Siitä saa vaikka mitä kivaa aikaiseksi, kun käyttää mielikuvitusta. 



Vinkit pullan leipomiseen:

* Olen huomannut, että mitä vähemmän käyttää jauhoja, sitä pehmeämpää pullaa saa. Tämä vaatii vaan paljon alustamista. Koneella jos tekee taikinan, niin kannattaa antaa koneen vaivata taikinaa pitkän aikaa ihan rauhassa. Näin tulee hyvä sitko pullaan. Alustamisella tarkoitetaan taikinan vaivaamista. Tällä tavoin taikinaan saadaan hyvä sitko.
* Lisää jauhoja vähitellen taikinaan valmistuksen loppuvaiheessa, jotta vältyt "kivipullalta".
* Käytän itse usein uunia nostatuspaikkana. Laitan pullataikinan valmistuksen aikaan uunin lämpenemään ihan hetken ajaksi niin pienelle kuin vain pystyy. Tämän jälkeen käännän lämmön pois ja avaan hetkeksi uunin luukun. Laitan leivinliinan pullakulhon päälle ja nostan kulhon uuniin. Tuolla lämmössä taikina nousee nopeasti ja hyvin!
* Etsi oman uunisi sopiva paistolämpötila. Monesti liian kuuma uuni ruskistaa pullia liikaa ja tekee niistä kovia. Pehmeät pullat saat - minun kokemukseni mukaan - vähentämällä paistolämpötilaa ja samalla hieman pidentämällä paistoaikaa. 
* Jos et halua käyttää kananmunaa pullan voiteluun, jolloin pullista saa munattomia, voit voidella pullat paiston jälkeen sulalla voilla ja upottaa pullan voitelun jälkeen erikoishienoon sokeriin. Näin saat pullaan herkullisen ja kauniin kristallisen pinnan. 


Liukasta (ja herkullista) laskiaista teille kaikille lukijoille!   
Mukavaa hiihtolomaa kaikille lomailijoille!

Täältä löydät muuten tarjoiluvinkkiä laskiaispullalle!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä: Helpot suklaasydämet ystävälle



Ystävänpäivä lähestyy ja ainahan ystävänpäivänä on mukava muistaa ystävää jollakin tapaa. Tapa voi olla kortti, kirje, puhelu, leivonnainen tai esimerkiksi käsityö. Tänä vuonna ystävänpäivä osuu vielä sopivasti lauantaille, joten on helppo pyytää ystävä vaikka kahville tai muuten viettää ystävien kanssa iltaa.

Suklaa ja sydämet kuuluvat ystävänpäivään niin täydellisesti!
Näiden valmistukseen et tarvitse uunia, pelkkä mikro riittää. Näin ollen näiden valmistus onnistuu monelta koululaiseltakin itsenäisesti. 

Ja miten kaunis ja herkullinen tuo lopputulos onkaan...


Suklaasydämet ystävälle
(16 kpl)

noin 200 g suklaata (omavalintainen)
suklaarakeita (Smarties/M&M´s)
nonparelleja
strösseleitä

Sulata suklaa miedolla lämmöllä mikrossa. Ripottele silikonisen sydänmuotin pohjalle suklaarakeita sekä teemaan sopivia nonparelleja ja strösseleitä. Lusikoi suklaa muotteihin tai käytä apuna pursotuspussia, jolla on helppo täyttää muotit siististi. Nosta muotti kylmään noin tunniksi. 
Kun suklaa on jähmettynyt kokonaan, niin paina suklaasydämet ulos muotista. 




Vinkki! Käytin näihin 16 sydämeen 100 g valkosuklaata ja 100 g maitosuklaata, näin sain kahta erilaista versiota kerralla. Minulla muottina toimi Ikean jääpalamuotti.





Muistetaan ystävää myös arjessa sanomalla kaunis sana ja kiittämällä vierellä kulkemisesta.  

maanantai 9. helmikuuta 2015

New Yorkin kakkukurssi / Cake class in New York



Sain loppuvuodesta mahdollisuuden New Yorkin reissuun ja samalla pääsin osallistumaan New Yorkissa Sugar flower cake shopin hääkakkukurssille. Monta mielenkiintoista muutakin paikkaa olisi ollut tarjolla, mutta ajankohdat menivät omien aikataulujeni kanssa ristiin ja tämä oli sopivasti Manhattanilla. Eniten minua kiinnosti päästä näkemään miten kurssit ulkomailla järjestetään sekä kuinka annetut opit ja neuvot eroavat meidän suomalaisten opeista. Kakkukurssin lisäksi otin samalle matkalle vielä Cupcakes-kurssin, josta kerron toisella kertaa enemmän.

Kakkukurssi Sugar Flower Cake shop



Ilmoittauduin kurssille muutamaa viikkoa ennen kurssiajankohtaa. Löysin kakkukurssin netin kautta hakemalla Googlesta erilaisia leivontakursseja Manhattanin alueelta. Manhattanin ulkopuolelta olisi muutama kurssipaikka löytynyt, mutta en halunnut pitkää matkaa kurssipaikalle. Minulla oli matkakaveri mukana, joka toimi kurssin ajan kuunteluoppilaana ja valokuvaajana.

Kyseinen kurssi, jolle itse osallistuin, oli nimeltään mini hääkakkukurssi - Master class: Mini wedding cakes. Kurssilla valmistimme kaksi kerroksisen kakun noin 20 henkilölle. Kurssi alkoi klo 11 aamupäivällä ja kesto oli noin 3-4 tuntia. Onneksi aika oli liukuva, koska osa kurssilaisista valmistui kolmessa tunnissa ja osalla meni kakun valmistamiseen hieman kauemmin aikaa. Kurssitila oli eräänlaiseen toimistorakennukseen remontoitu leipomo, joka oli hyvin kotoisa - hyvässä ja huonossa. Olimme siis keskellä pienen pientä leipomoa treenaamassa kakkujen koristelua. Kyseisessä paikassa ei esimerkiksi ollut lainkaan astianpesukonetta, vaan kaikki leipomon tiskit hoidettiin käsipelillä. Ei varmaan täyttäisi suomalaisia vaatimuksia? Kuitenkin tämäkin leipomo kuului hygienialuokan parhaaseen A-ryhmään. Meidän kurssilaisten ei tarvinnut onneksi astioita tiskata, vaan työntekijät hoitivat sen puolen.





Tilassa hääräsi kurssin aikana neljä työntekijää sekä kurssinvetäjä, leipomon omistaja Amy. Aluksi meille kerrottiin hygieniaopastus siitä kuinka hyvin kädet pitää pestä ja että kännyköitä ei räpelletä kesken leipomisen tai ainakin kädet pestään hyvin sen jälkeen. Eniten meidän molempien suomalaisten huomiota kiinnitti tässä se, että tämä politiikka ei tainnut koskea kuitenkaan yhtä tarkasti leipomon omia työntekijöitä... No, ei siitä sen enempää.

Ensitöiksemme valmistimme muutaman kukan kuivumaan sokerimassasta, kukkalankojen kanssa. Osa kukasta oli jo valmiiksi tehtynä ja kuivatettuna. Tämän jälkeen saimme eteemme jokainen valmiiksi täytetyn täytekakun, joka oli halkaisijaltaan noin 15 cm. Kuorrutimme kakun voikreemillä/sokerikreemillä. Ensin laitoimme hyvin ohuen kerroksen kuorrutetta kakun ympärille - suomessakin tutun murukerroksen. Tämän jälkeen kakku käytettiin jääkaapissa ja päälle vedettiin toinen, hieman paksumpi kerros samaa kreemiä. Tuota kreemiä hiottiin kakun päälle antaumuksella. Välillä olisin itse ollut valmis lopettamaan, mutta hommaa hiottiin niin pitkään, että kakku oli "täydellinen". Apuna käytettiin lastaa ja pyörivää alustaa. Se pitää sanoa, että käyttämämme kreemi oli kyllä helposti kakun päälle levittyvää sekä mukavaa kuorruttamiseen.


 
Kuvassa kurssinvetäjä Amy kuorruttaa ja kasaa omaa mallikakkuansa.

Tämän jälkeen käsittelyyn otettiin toinen, hieman pienempi kakku. Se kuorrutettiin samaan tapaan. Tämä leipomo ei valmista lainkaan sokerimassalla kuorrutettuja kakkuja, vaan kaikki kakut kuorrutetaan kreemillä. Koristeisiin toki käytimme gum pastea.

Kun kakut oli saatu kuorrutuksen osalta valmiiksi, jatkettiin koristelun parissa. Työntekijät olivat tehneet valmiiksi langoitettuja kukkien terälehtiä. En enää muista mistä kukasta oli kyse, mutta se oli jokin hyvin suosittu hääkukka tällä hetkellä. Värjäsimme kukat tomuväreillä. Käytössä oli myös muutamia mausteita, joilla koristeita olisi voinut värjätä. Ihan mielenkiintoisia nuokin. En itse ollut ajatellut, että mausteitakin voisi käyttää hyvin luonnollisina tomuväreinä.

Lopuksi terälehdet langoitettiin yhteen ja niistä saimme tehdä koristelut kakkuun. Minä menin aika pelkistetyllä koristuksella, koska se oli mielestäni tähän pienen pieneen kakkuun juuri sopiva. Nämä ovat makuasioita. Osa kurssilaisista koristeli hieman runsaammalla koristuksella tuon kakkunsa. Vielä ennen kakun lopullista koristelua piirsimme omat suunnitelmamme paperille. Tässä alla minun suunnitelmani...



Kukkien valmistamisen jälkeen kakku kasattiin kerroskakuksi. Käytimme tukina tikkuja/pillejä. Työnsimme tuet alimpaan kakkuun ja leikkasimme sopivan pituisiksi. Lopuksi kakkua vielä mittailtiin vatupassilla, jotta se olisi aivan suora ja tasainen. Onnneksi näin oli, niin pääsin aika helpolla. Ylemmän kakun alla oli kakun kokoinen kakkupahvi, jonka läpi työnnettiin pitkä tikku, jotta kakku pysyy suorassa. Tikun reikäkohdat täytettiin molemmissa kakuissa pursottaen reikäkohtiin hieman kuorrutetta ja tasaamalla kuorrutteet vielä palettiveitsellä. Jäljellä oli kakun liittymäkohdan piilottaminen. Sen jälkeen aseteltiin koristeet kakkuun kiinni. Nuo kukkien rautalangat työnnettiin kakun sisään ja sen jälkeen kukkia käänneltiin haluttuun asentoon.

 
Minun kakkuni vaihekuvia

Kakku pakattiin pieneen pahvilaatikkoon ja kuljinkin sitten iltapäivän kaupungilla kakkua kantaen... Nuo kakut säilyvät hyvin myös huoneenlämmössä, niin kakku kulki sitten hyvin mukana. Ruokaillessamme kurssin jälkeen tarjoilija kyseli haluaisimmeko jälkiruokaa. Totesimme, että meillä on noin 20 henkilön täytekakku mukanamme, joten jätämme jälkiruoat myöhäisempään ajankohtaan. Säästimme kakun kuitenkin hotellille ja maistoimme palat. Pitää kakun mausta sanoa, että kyllä pysyn edelleenkin siinä omassa ajatuksessani, että suomalaiset täytekakut ovat ihanan meheviä, kosteita ja maukkaita... Vaikka tässäkin kakussa oli herkulliselta kuulostava kinuskikreemi.


Kurssin kakku leikattuna


Sugar flower cake shop-leipomon somistekakkuja

Yhteenveto vielä kurssista

Kurssi oli hyvin mielenkiintoinen. Oli mukava päästä tutustumaan ja näkemään New Yorkin leipomon arkea ja tapaa jolla he kakkuja toteuttavat. Tilat olivat aika pienet, mutta ihan sopivat tuolle pienelle ryhmälle. Meitä oli ryhmässä viisi henkilöä + ohjaaja. Kurssille oli kyllä paikkoja ainakin yhdelle, mutta hän ei koskaan tullut paikalle. Kurssisisällössä ei ollut paljonkaan uutta asiaa, mitä nyt oikeastaan sain varmistusta aikaisempiin oletuksiini. Kukkalangoilla langoitettujen kukkien valmistaminen oli kiva juttu, mutta olisi ollut mukava myös valmistaa terälehdet itse. Toki ymmärrän senkin, että aikataulu ei olisi riittänyt kukkien kuivattamiseen. Kyseisellä leipomolla oli myös paljon muitakin kurssiaiheita valikoimassa. Minun reissuni aikaan ei osunut kuin tämä yksi kurssi. Kakkukurssi ei siis sisällöltään antanut paljon uutta asiaa, mutta toisaalta sain nähdä paljon sellaista leipomon- ja kurssittajan toimesta mitä en muuten olisi päässyt näkemään. Kyseinen kurssi sopii hyvin sellaisille kakkujen koristelusta kiinnostuneille henkilöille, joilla on jo jonkin verran kokemusta kakkujen kuorruttamisesta sekä koristeiden valmistamisesta. Kurssin hinta oli noin 144 euroa.

Tässä alla vielä kurssilaisen keskittynyt ilme kakun kasauksen aikoihin...


Suuri kiitos ystävälleni Minnalle, joka toimi kuunteluoppilaana ja valokuvaajana kurssin ajan. Osa kuvista on napattu kännykän kameralla, osa järjestelmäkameralla. Osa kuvista on minun ottamia ja osa Minnan. Saatiin hyvin kuvistusta tähän päivitykseen.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Leivontaa lasten kanssa: Lumiukkopullat ja arvonta




Kun kerran pullateemalla tähän helmikuuhun lähdettiin, niin jatketaan samaan malliin. Tässä eräänä päivänä tein aamupäivästä pullataikinan nousemaan, kun tiesin lapsien kotiutuvan hieman puolenpäivän jälkeen. Näin ollen pullataikina oli jo odottamassa leipojia. Kyselin nuorimmaiselta, että meinaako hän leipoa pullapoikia, niin vastaus oli "en". Hänellä oli suunnitelmissa lumiukot. Osa lumiukoista tehtiin perinteiseen malliin rusinoilla ja osa sitten kuorrutettiin vesi-tomusokerikuorrutteella ja koristeltiin pienillä suklaakarkeilla paiston jälkeen. 




Lumiukkopullat
Pullataikina ja sokerikuorrute

5 dl vettä tai maitoa
50 g tuorehiivaa
2 dl sokeria
2-3 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
noin 15 dl vehnäjauhoja
150 g voita

Voiteluun
1 kananmuna

Koristeluun
4 rkl vettä
noin 3 1/2 dl tomusokeria
suklaakarkkeja/nonparelleja
Lämmitä neste noin 37 asteiseksi. Murustele joukkoon hiiva ja mittaa sen jälkeen sekaan sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita hyvin, jotta hiiva liukenee joukkoon. Lisää vehnäjauhot koko ajan sekoittaen ja alusta taikinaa. Alustuksen loppuvaiheessa lisää joukkoon pehmeä voi. Alusta taikina vielä tasaiseksi ja jätä nousemaan leivinliinan alle noin tunniksi lämpimään ja vedottomaan paikkaan. 

Nostatuksen jälkeen vaivaa taikinasta ilmat pois ja pyörittele taikina pieniksi pulliksi. Laita aina kolme pientä pullaa vierekkäin. Jätä pullat nousemaan uunipellille leivinliinan alle. Anna kohota noin 15-30 minuuttia ja voitele sen jälkeen pullat kanamunalla. Paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia, pullien koosta riippuen. Anna pullien jäähtyä paiston jälkeen. 



Valmista kuorrute sekoittamalla vesi ja tomusokeri keskenään tahnaksi. Jos kuorrute tuntuu liian paksulta, lisää joukkoon muutama tippa vettä. Jos kuorrute on liian löydää, lisäile tomusokeria. Kuorrutteen pitää olla paksua, mutta kuitenkin levittyä vielä kauniisti pullien päälle. Upota pullien päälliosa kuorrutteeseen ja nosta valumaan paisto/jäähdytysritilän päälle. Kiinnitä mahdollisimman nopeasti suklaakarkit tai nonparellit kuorrutteeseen, ennen kuin kuorrute jähmettyy. 

Vinkki! Jos haluat valkoisemman kuorrutteen, niin upota pullat kuorrutteeseen kaksi kertaa. Anna kuorrutteen hetken jähmettyä välissä.


Heitän nyt haasteen teille lukijoille:
 
Leivo seuraavan viikon aikana lapsen tai lapsien kanssa. Lapsi voi olla oma tai vaikka kaverin lapsi. 

Itse koen lasten kanssa leipomisen tärkeäksi asiaksi, koska ottamalla lapset mukaan arjen asioihin, voimme opettaa heille perustaitoja. Nyt ei välitetä sotkusta, vaan nautitaan yhdessä tekemisestä ja yhteisestä ajasta! Kannattaa huomioida lasten kanssa leipoessa lapsen ikätaso. Koululainen voi tehdä jo pullataikinaa itsenäisesti, mutta pienemmälle lapselle voi pullataikinan tehdä jo valmiiksi. Näin ollen ei tarvitse käyttää aikaa odotteluun :)  Toki leivonnainen voi olla vaikka muffinssi, pikkuleipä, kakku, karjalanpiirakka tai joku muu herkullinen suolainen tai makea leivonnainen.
Mitä teillä leivotaan? - arvonta

Kerro kommentissasi mitä teillä yleensä leivotaan lasten kanssa. Jätä tuo kommentti tähän päivitykseen. Arvon yhden leivontapaketin kommentin jättäneiden kesken. Osallistumisaika on 15.2.2015 asti. Jätä mielellään sähköpostiosoitteesi kommenttisi yhteyteen.


Osallistumisaika on 7.2.-15.2.2015. Voittajan nimi julkaistaan Pullahiiren leivontanurkassa 19.2.2015 mennessä. Arvontapalkinto lähetetään voittajalle Pullahiiren toimesta. Jätä kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi tai käy kurkkaamassa voittajat blogista arvonnan jälkeen. Yksi kommentti/henkilö. Voittajaa pyydetään ilmoittamaan sähköpostiosoite 25.2.2015 mennessä osoitteeseen pullahiiri@pullahiiri.com, jos sähköpostiosoitetta ei ole kommentin yhteyteen jätetty.
 
Onnea arvontaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...