Tänään oli se päivä, jolloin syksyn sade sai palaamaan muistoissa viime kesään.

Paistelin lapsille lettuja ja vihdoin raaskin avata erään harvinaisen hillopurkin. Olimme viime kesänä autoreissussa Amerikassa. Tapasimme ystäviämme ja nautimme heidän kanssaan vietetystä ajasta. Tapaamisemme ovat harvinaisia, mutta niin lämpimiä joka kerta! Ystäväperheestä lähdettyämme saimme matkaevästä mukaamme. Ison purkillisen valmiiksi pilkootuja vesimeloneja, itse tehtyjä eräänlaisia pullan ja keksin välimuotoja (en tiedä miksi Shortbread biscuits kääntyy suomeksi) sekä mansikkahilloa niiden kanssa nautittavaksi. Hillopurkkeja oli kaksi, mutta päätin jo edellisenä päivänä hilloa maistaneena, että vain yksi syödään paikan päällä ja toinen yritetään tuoda mukanamme kotiin myöhäisempiä herkutteluhetkiä varten. Kyllä tuota lasipurkkia varjeltiin :o)

Tänään oli tosiaan se päivä, jolloin tuon mansikkahillopurkin suostuin avaamaan ja se oli maultaa juuri niin ihanaa kuin muistinkin. En tiedä kuinka paljon nuo kesän muistot vaikuttavat makuun, mutta luulen tämän olevan kyllä parasta maistamaani hilloa - aika paljon sanottu, eikö?

Itse tehdyt lahjat kannattaa muistaa myös näin syksyn pimeinä iltoina sekä tulevaa joulua silmällä pitäen. Ystäviä voi ilahduttaa antamalla tavaralahjojen sijaan omatekemiä herkkuja tai käsitöitä! Ihan lähipäivinä laitan tänne blogiini oikein makean lahjaidean juuri esimerkiksi joululahjaksi valmiiden konvehtien sijaan.

Thank you Rachie! I think this is the best jam that I have ever tasted!